sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Se sama tyttö on uskonut ihmisiin.

Ajatukset mylläävät päässäni, pyörin sängyssä enkä saa unta. Neljältä aamuyöllä käyn vessassa ja hakkaan päätäni seinään, jättäkää aivot mut jo rauhaan ja antakaa nukkua! Seuraavana päivä kuljen koomassa mutta yöllä nukun rauhassa, asiat on saatu vihdoin puhuttua. Puen päälleni, haluan kerrankin näyttää myös kauniilta ja mietin mitkä kengät sopii. Menen ulos ja kuulen lintujen laulun, tänään on hyvä päivä päätän. Se oli. Pitkästä aikaa tuntuu että voisin ehkä lähteä ulos toistekin eikä se tunnu edes pahalta. Ehkä minäkin vielä löydän syyn jatkaa vielä huomiseen.