Tuijotan peilistä kasvoja jotka eivät ole minun. Elottomat, väsyneet ja tunteettomat silmät tuijottavat takaisin. Huuleni liikkuvat ja kuulen äänen. "Vittu sä olet vajonnut alas". Purskahdan itkuun, väkisin tuijotan silmiin takaisin. Lopulta vain nauran. En tiedä enää kuka olen, ajatukseni, päämääräni, tavoitteet ja unelmat vaihtuvat toisenlaiseen joka päivä.
Tuntuu kuin olisin taantunut lapseksi takaisin, opettelen elämään uudestaan, päivä kerrallaan rakennan kulissit takaisin pystyyn, mutta en edes tiedä mitä varten. Maailma pyörii oravanpyörässään enkä tiedä haluanko kiivetä takaisin kyytiin vain tippuakseni uudestaan.
